Korikorjaaja Niina Laapotti nauttii erityisesti siitä, kun näkee korjatun auton valmiina. Työpäivät menevät nopeasti, kun tekeminen on mielekästä, ja oman kädenjäljen näkeminen palkitsee tekijänsä – alan vaihto siis kannatti!
Alan vaihto toi mielekkyyttä työpäiviin ja älyttömän mukavan porukan ympärille
Niina Laapotti aloitti työnsä autokorikorjaajana InCarin Järvenpään toimipisteellä tammikuussa. Takana olivat alan vaihto, kaksi uutta tutkintoa sekä työharjoittelu ja oppisopimuskoulutus InCarin Hyvinkään toimipisteellä.
Ennen peltisepän uraa Laapotti teki 15 vuotta siivoojan hommia, mutta työ ei tuntunut mielekkäältä. Nyt oma juttu on löytynyt. “On niin erilainen fiilis lähteä aamulla töihin, kun tekee jotain, mistä aidosti tykkää”, Laapotti iloitsee.
Peltisepän työssä opitaan tekemällä
Autot ovat kiinnostaneet Laapottia aina. Jo pienenä vauvana hän kiersi isänsä mukana kilpa-autokisoissa. Myös Laapotin puoliso on ajanut kilpaa 18 vuotta. Eipä siis ihme, että Laapottikin innostui harrastuksesta: nyt kilpa-uraa on takana jo 8 vuotta ja mainettakin on kertynyt. Tänä vuonna myös perheen 16-vuotias tytär aloitti kilpa-ajon, joten harrastus on todellakin koko perheen yhteinen jo useammassa sukupolvessa!
Harrastuksesta lähtenyt kiinnostus autoja kohtaan nousi esiin, kun Laapotti pohti opiskeluvaihtoehtoja. Ensin Laapotti opiskeli maalauspuolella automaalariksi, ja sen jälkeen peltisepäksi. “Perheessä oli jo autonasentaja, joten halusin tehdä jotain erilaista”, Laapotti kertoo. Nykyään työpäivät täyttyvät peltisepän hommista, mutta maalaushommat ovat säilyneet mukana harrastuksena.
“Työ on pääasiassa purkamista ja kasaamista”, Laapotti nauraa. Kun auto otetaan sisälle talliin, on työnjohtaja tehnyt sille tarkastuksen ja työmääräimen, jonka mukaan korjaus toteutetaan. Useimmiten tehtävänä on puskurin vaihto tai peltien oikaisu. “Auton vaurioista riippuu, kauanko työ vie. Vaikeimmin vaurioituneet autot voivat olla tallilla parikin päivää, mutta parhaimmillaan saamme vaihdettua kaksi tai kolme puskuria päivässä”, Laapotti kertoo.
Autot kehittyvät jatkuvasti, joten uutta opittavaa on tarjolla koko ajan. Seuraavaksi Laapotti haluaisi laajentaa osaamistaan auton kylkien vaihtoihin. Se onkin mahdollista oppia töiden ohessa kokeneempien opastuksella.
“Kun tulin korjaamolle töihin, sanoin, että mitään en opi jos en saa itse tehdä”, Laapotti kertoo. Korjaamolla onkin alusta asti annettu tehdä itse. “Meillä on älyttömän mukava työporukka. Apua ja neuvoja saa aina kun kysyy, mutta omin käsin annetaan tehdä”, Laapotti kiittelee.
Pinnaa, kädentaitoja ja voimaa
InCarin Järvenpään toimipisteellä työskentelee maalaamon puolella yksi nainen ja peltipuolella Laapotti. Tilanne oli samankaltainen myös opiskeluaikana: kaikki muut opiskelijat olivat miehiä. Mukaan miesvaltaiselle alalle on kuitenkin ollut erittäin helppo tulla. “Mä tulen miesten kanssa hyvin juttuun. Alusta asti olen tuntenut itseni tosi tervetulleeksi”, Laapotti kiittelee.
“Tämä työ vaatii pitkää pinnaa. Kaikki mutterit eivät aina aukea ensimmäisellä kerralla”, Laapotti kertoo. Pinnan ja kädentaitojen lisäksi vaaditaan myös voimaa. “Tämä on ruumiillista työtä. Työkalut tarjoavat tärkeän avun, mutta myös fyysistä voimaa tarvitaan. Eipähän tarvitse käydä salilla työpäivän jälkeen”, Laapotti nauraa.
Alan vaihto siis kannatti: työ tuntuu mielekkäältä ja uutta opittavaa riittää. “Alasta mulla on pelkkää positiivista sanottavaa. Jos korikorjaaminen vähääkään kiinnostaa tai tykkää näpräämisestä, niin suosittelen lämpimästi”, Laapotti summaa.