Pelotta perä edellä

Taskupysäköintiä pelätään ja siitä kerrotaan kauhutarinoita autokouluun meneville. Ei se oikeasti niin vaikeaa ole. 

Vilkas katu, yksi ahdas parkkipaikka kadun varressa kahden auton välissä, siihen pitäisi päästä peruuttamalla. Takana useampia autoja, ruuhka painaa päälle.  

Taskuunperuutus lienee kammoksutuimpia asioita autokoulussa – ja monen mielestä myös vaikeinta, mitä autolla voi tehdä. 

”Monella oppilaalla on käsitys, että se on hirveän hankalaa ja sitä ei haluttaisi siksi lähteä tekemään. Mutta kun heille neuvoo yksinkertaiset ohjeet, moni huomaa, että eihän tässä ollutkaan mitään vaikeaa”, sanoo liikenneopettaja Jasmin Tuominen CAP-Autokoulusta Lahdesta.  

”Olen itse kehittänyt ohjeen, miten kohta kohdalta tehdään onnistunut taskuun peruutus. Oleellista on saada taskuparkkeeraus helpoksi, että sen uskaltaa tehdä myöhemminkin kortin saatuaan itsenäisesti, ilman opettajaa”, Tuominen sanoo. 

Jasmin Tuominen on autokoulun ope. Hän on kehittänyt oman pomminvarman ohjeen, jolla taskuparkki onnistuu. Kuva: Lauri Rotko

Ihmisissä on eroja, miten he hahmottavat tekniikkaa ja ulottuvuuksia tai miten tuttu väline auto on omissa käsissä. Kaikkea voi kuitenkin oppia ja opetella.  

”On tietysti näitä, jotka ovat olleet liikenteessä muilla välineillä tai ajaneet aiemmin peltoautoilla ja hahmottavat jo paremmin auton mitat. Mutta sanon aina, että jos on epävarma, ei ole laitonta käydä ulkona katsomassa, paljonko siellä takana on tilaa. Se on fiksumpaa kuin se, että kolauttaa toiseen autoon.” 

Taskuun peruuttamisen vaikeus syntyy vahvasti myös muun liikenteen paineesta – tai sen tunnusta. 

”Siinä kokee olevansa toisten tiellä, vaikka todellisuudessa pysäköintiin menee kymmenen sekuntia. Jos takana olevan toisen kuljettajan päivä menee sen kymmenen sekunnin takia pilalle, ehkä hän on myöhässä jo ihan muistakin syistä”, Tuominen muistuttaa.  

Nykyiset osa autoista osaa peruuttaa jo itse taskuparkkiin tutkien, kameroiden ja muiden sensorien avulla. Teknologiaan ei saa kuitenkaan luottaa sokeasti, vaan omatkin aistit pitää olla käytössä. 

”Tutkaan tai muuhunkaan piippaavaan laitteeseen ei saa olla sataprosenttista luottoa, vaan tilannetta pitää tarkkailla ominkin silmin.” 

Taskuun peruutuksessa ei ole oikotietä onneen, se vaatii harjoittelua. Tuominen kertoo, miten yksi oppilas asian oivallettuaan opetti myös äidilleen, miten taskuunperuutus tehdään.  

Eikä taskuparkki ole helppoa alussa kellekään. 

”En itsekään osannut taskuun peruutusta heti kortin saatuani”, Tuominen nauraa. 

Tuliko peruutusvahinko tai muu lommo? Pistetään kolhut kuntoon nopeasti koukkukorjauksella!